22.3.2012
Oltuani Suomessa nyt vajaan viikon on mielessäni joukko
asioita, joita kaipaan Brasseista, mutta olen myös tajunnut mitkä ovat
Suomen/Helsingin parhaat puolet Brasiliaan/São Pauloon verrattuna. Niinpä ajattelin
tehdä blogin viimeisenä kirjoituksena yhteenvedon näistä seikoista.
Aloitetaan Brasiliasta. Ehdottomasti liha; liha Brasiliassa
on uskomattoman laadukasta ja kohtuuhintaista, samaa ei todellakaan voi sanoa
Suomesta. Jopa kissamme huomasivat laatueron: aiemmin Suomessa asuessamme
kotimainen jauheliha maistui kissoille ihan hyvin. Brasiliassa jauheliha hävisi
kupista alta aikayksikön. Eilen tarjosin kissoille jauhelihaa, mutta se ei
oikein tuntunut uppoavan. Taitavat katitkin kaivata brassilihaa. Toinen ruokaan
liittyvä kaipauksenkohde on tietenkin hedelmät ja vihannekset – ne olivat
Brasiliassa ihan eri planeetalta. Luonnollisesti ainakin tässä alkukevään
kylmyydessä kaipaan myös São Paulon säätä vaikka sekään ei aina ollut
ihanteellinen. Kaupasta kaipaan pakkaajia; kyllähän minä omat ostokseni
pakkaan, mutta onhan se hirmu kätevää kun joku muu hoitaa sen puolestasi.
Vaikka en itse SP:ssä autoillutkaan, kaipaan kuitenkin valet-parking palvelua.
Lähes kaikilla ravintoloilla ja monilla muillakin yrityksillä oli parkkiheebot
jotka ajaessasi ao. liikepaikan ovelle ottivat sinulta avaimet ja parkkeerasi
auton puolestasi. Lähtiessäsi maksoit herroille ja he hakivat autosi oven
eteen. Todella kätevää. Kaipaan myös asuintalomme fasiliteetteja kuten
uima-allasta ja kuntosalia, nythän minun on raahauduttava kodistani muualle kun
haluan kuntoilla. Myös ihmisten iloisuus on jäänyt mieleen, nyt vasta huomaan
kuinka kyräileviä suomalaiset osaavatkaan olla. Olen muutaman kerran vahingossa
hymyillet tuntemattomille ihmisille täällä olomme aikana ja voi luoja mitä
katseita olen saanut osakseni. Yksi miljoonakaupungissa asumisen etuja oli myös
suuren ihmismäärän luoma tarve huomioida muut ihmiset. São Paulossa on pakko
antaa kanssaihmisille tilaa eikä voi vaan keskittyä omaan napaansa. Kaipaan myös
ihmisten kohteliaisuutta. Ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä kaipaan
edullisia takseja.
Mikäs minua sitten Suomessa miellyttää? Osa näistä on
asioita, joita kaipasin muualla asuessamme ja joista varmaan taas pian tulee
minulle ihan arkipäivää, mutta iloitsen niistä nyt niin kauan kun ne tuntuvat
luksukselta. Ensinäkin lehdet; on ihanaa kun joka aamu voi lukea sanomalehden
ja kaupasta voi ostaa kasapäin akkainlehtiä jotka voi lukea kannesta kanteen.
Olen kyllä varma, että jos olisimme asuneet Brasseissa pidempään, olisin sielläkin
ryhtynyt kuluttamaan lehtiä. En pysty kuvailemaan sitä nautinnon tunnetta, joka
syntyy kommunikoinnin helppoudesta: minua ymmärretään ja minä ymmärrän kaiken
mitä minulle sanotaan. Ruokasektorilla ehdoton hitti on ruisleipä – se on vaan
niin taivaallisen hyvää. Iloitsen päivittäin Helsingin julkisesta liikenteestä;
sitä on tarjolla ja se toimii. Pääsen lähes minne vaan joko bussilla, junalla,
ratikalla tai metrolla. Ilman saasteettomuus on myös todella mukavaa, jos
pitäisin ikkunoita kotona auki, ei asunto peittyisi mustaan pölyyn. Ihmiset
ovat ajoissa ja jos minulle luvataan jotain, se myös pidetään (ainakin
suurimmilta osin). Vesijohdosta tulee lämmintä vettä jos käännän hanan
lämpöiselle ilman että veden lämpiämistä joutuu odottamaan 5 minuuttia. Hanasta
tuleva vesi on myös hyvän ja raikkaan makuista. En kuule jokaista naapurin
liikettä ja kaikkea naapurin puhetta, liikenteen melukin on vaimeaa, koska
asuntoni on kunnolla eristetty. Eristys ja asunnosta löytyvät patterit myös
pitää sisäilman lämpöisenä. Suomessa on kohtuuhintaisia vaatekauppoja, josta
myös minun kokoiseni ihminen löytää ostettavaa.
Tämän kirjoituksen jälkeen blogi hiljenee ja poistuu jossain
vaiheessa blogosfääristä. Kiitos kaikille lukijoille. Aion toki jatkaa
bloggailua myös Suomessa, joten jos juttuni kiinnostavat löydät minut Lihava
nainen shoppailee –blogista.
In English:
After almost a week back in Finland I have a number of things in the back of my
head that I miss from Brazil, but I have also realized the good sides about
Finland/Helsinki compared to Brazil/São Paulo. So I decided to write the last
post about these things.
Let’s start
with Brazil. Definitely meat; the meat in Brazil has incredibly high quality
and is reasonably price. This you cannot say about Finland. Even our kitties
spotted the quality difference: previously when we lived in Finland, the local hamburger
meat would serve them fine. In Brazil the kitties would devour the hamburger
meat in minutes. Yesterday I gave them hamburger meat but they hardly tasted
it. It seems that even our kitties miss the Brazilian meat. Another thing I
miss on the food front is fruits and veggies – these were literally from a
different planet in Brazil (well okay not literally). Naturally this time of
year when it is still freezing in Finland, I miss the São Paulo weather, even
though it was not perfect all the time. I do miss the grocery packers; I mean I
am more than capable of packing my own groceries but it was very nice when
somebody did it for me. Even though I did not drive in SP, I do miss all the
valet parking service. Nearly all restaurants and other businesses as well had
valet parking where a young man would take your keys and park your car for you when
you drove up to the business in question. When you were ready to leave, you
paid the guys and they brought your car around. I miss the facilities we had at
our condo, namely the pool and the gym, now I actually have to leave my house
when I want to exercise. I miss the happy people, only now do I notice how much
people mope in Finland. I have smiled at strangers a couple of times by mistake
since we have been back and the looks I get... OMG. One perk of living in a
city with millions of people is that you have to take others into account. In
SP you have to make room for other people and you cannot always concentrate
only on yourself. I also miss how polite people are. And finally I miss the
cheap taxis.
So what am
I liking about Finland? Some of the things are things I missed while living in
Brazil and they will probably coming completely normal and everyday mundane
things soon, but I am enjoying them for now. First of all newspapers and
magazines; I love that I get to read the newspaper every morning and I can buy
a bunch of magazines when I feel like it. I am sure that I would have become a
magazine and newspaper consumer in Brazil as well had we lived there longer. I
cannot describe the feeling I get when I am able to communicate easily: I am
understood and I can understand what is said to me. In the food sector the big
hit is rye bread – it is just so yummy. One thing that makes me happy every day
is the public transport in Helsinki; it is available and it works. I can get
almost anywhere by bus, train, tram or metro. The fact that there is hardly any
pollution is great; I can open the windows to my home without getting black
dust everywhere. People are on time and if I am promised something the promise
is almost always kept. I get warm/hot water from the tap without having to run
the water for 5 minutes. The tap water also tastes good and fresh. I cannot
hear everything that goes on at my neighbors; traffic noise is also muffled,
because my apartment has good isolation. The isolation and heaters in my
apartment also keeps the house warm. I can find reasonably price clothes in my
size.
This was
the last post in this blog and I will eventually remove the entire blog from
the web. Thanks to all my readers. I will continue blogging about my life in
Finland in another blog.
1.3.2012
Elämää ei näköjään koskaan pidä suunnitella liian pitkälle.
Meidän osalta tilanne on nyt se, että seikkailumme Brasiliassa päättyy
huomattavasti pikemmin kuin odotimme. Alun perin ajatuksenamme oli, että asumme
täällä nyt ainakin vuoden ja sen jälkeen mietimme onko kokemus ollut niin
mukava, että jatkamme täällä oleilua vai lähdemmekö tutkimaan muita
mahdollisuuksia. Toisin kävi, ukkosen firma päätti suureessa viisaudessaan
lakkauttaa viime vuoden vaihteessa koko sen yksikön, jossa ukkonen työskenteli
ja niinpä ukkosen piti ryhtyä työnhakuun. Alun alkaenkin oli melko selvää, että
uusi työpaikka tuskin löytyy täältä ja yksinomaan kielimuurin takia. Verkot
heitettiin vesille ukkosen firman globaalissa organisaatiossa ja sitten alkoi
odottelu. Muutamien tarjousten jälkeen konkreettisimmat vaihtoehdot olivat
Peking tai Espoo ja asiaa pohdittuamme totesimme, että Peking ei oikein
houkuttele, joten valinta osui sitten armaaseen Suomen maahan. Nyt kun kaikki
palkkaus-, muutto-, ym. asiat ovat selvät, on paluu Suomeen edessä parin viikon
kuluttua. Aluksi koko asia v…tutti todella ankarasti, mutta nyt kun ajatukseen
on ehtinyt sopeutua, olen kiitollinen siitä ajasta, jonka saimme täällä
viettää. Olemme saaneet nähdä ja oppia paljon uusia asioita ja suunnitelmissa
on ehdottomasti ulkomaille muutto uudestaan heti kun tilaisuus tarjoutuu. Kiitos kaikille lukijoille. Saatan vielä
jossain vaiheessa tehdä jonkunlaisen yhteenveto postauksen Brasiliassa
oloajasta, mutta sen jälkeen tämä blogi hiljenee (ja poistuu jossain vaiheessa
kokonaan).
In English:
Apparently you should never try to plan your life too far ahead. The situation
on our part is that our adventure in Brazil will be cut a lot shorter than we
expected. Originally we had thought that we would spend at least a year here
and then consider whether we would like to stay or start looking at new
opportunities. Faith had other plans. Hubby’s company decided to shut down the
entire department he worked for at year end and thus he had to look for a new
job. It was quite clear from the start that that job would probably not be here
simply due to the language barrier. Hubby cast a wide net within the company’s
global network and then we waited. After a few offers the most concrete options
were Beijing and Espoo and after talking it over we decided that Beijing did
not sound like our place and we opted to return to Finland. Now that all
hiring, moving, etc. issues have been settled we will return to Finland within
a couple of weeks. At first I was really pissed off about this but as I have
slowly grown used to the idea I am just grateful for the time we got to spend
here. We have experienced and learned a lot and we definitely plan to move
abroad again when the opportunity rises. Thanks you to all my readers. I may
still at some point make a summery post about our time in Brazil but then this
blog will go silent (and at some point be removed entirely).
24.2.2012
Tasan viikko sitten perjantaina pääsimme kokemaan jotain
todella Brasilialaista. Menimme ystäväjoukon kanssa katsomaan paikallista
karnevaalia. Carnaval, kuten tapahtumaa täällä kutsutaan, järjestetään
Sambodromossa, joka on yksinomaan karnevaaleja varten rakennettu ”stadion”.
Karnevaalien lisäksi siellä järjestetään kiihdytyskisoja. São Paulossa tapahtuma
on kolmipäiväinen. Kyseessä on sambakoulujen välinen kilpailu, jossa kullakin
koululla on tunti aikaa tanssia Sambodromon läpi. Kouluilla on useita lavoja ja
sadoittain tanssijoita, joista suurin osa tanssi maatasossa ja osa lavoilla.
Lisäksi joka koululla on oma laulunsa, joka soi koko sen tunnin ajan, jonka
koulu tanssii. Tapahtuma alkaa melko myöhään illalla ja kestää läpi yön. Me
menimme katsomaan karnevaalia ensimmäisenä iltana/yönä, mutta emme katsoneet
koko ohjelmaa läpi. Kotiuduimme Sambodromosta viiden aikaan aamulla. Puku- ja
väriloistoa riitti ja tunnelma oli katossa. Karnevaali oli mielestäni
ehdottomasti kokemisen arvoinen.
In English:
One week ago on Friday we experienced something truly Brazilian. We joined a
group a friends and went to see the local carnival. Carnaval as it is called in
Brazil, is arranged at the Sambodromo, a “stadium” built solely for the purpose
of carnival. In addition to carnival the stadium is used for speed and drag
racing. In São Paulo, carnival is a three day event. Carnival is a competition
between different samba schools and each school has an hour to dance through
the Sambodromo. The schools have several floats
as well as people dancing on the ground. Each school has their own song that plays
throughout the entire hour. The event kicks off quite late at night and
continues all the way to morning. We went to carnival on the first
evening/night but did not watch all the schools. We came home around five in
the morning. The costumes were amazing and the colors vibrant. The atmosphere
was great and it was definitely worth seeing the carnival.
7.2.2012
Viikko sitten lauantaina päätimme suunnata iltapäiväksi Embu das Artes (tuttavallisemmin Embu) nimiseen kaupunkiin, joka sijaitsee noin 30 kilometrin päässä São Paulosta. Kaupunki tunnetaan taiteilijoiden ja käsityöläisten kotina ja siellä järjestetään viikonloppuisin taide- ja käsityöläismarkkinat. Kaupunki sai alkunsa vuonna 1554 kun joukko jesuiittoja saapuivat seudulle tavoitteena käännyttää paikalliset asukkaat roomalaiskatolilaisuuteen, jotta heitä voisi käyttää maatyöläisinä alueella. Taiteelliset juurensa kaupunki sai vuonna 1937 kun paikallinen kuvanveistäjä Cássio M'Boy voitti ensimmäisen palkinnon Pariisin Exposition Internationel d'Arts Techniquessa. Kaupungissa alettiin järjestetään taide- ja käsityöläismarkkinoita (Feira de Artes and Artesanato do Embu) 1960-luvun loppupuolella, ja ne ovat houkutelleet turisteja ja tulovirtaa kaupunkiin siitä lähtien. Kaupunki oli mielestäni oikein viehättävä ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Seuraavaksi joitakin kuvia kaupungista.
In English: A week ago on Saturday we decided to spend the afternoon in a town called Embu das Artes (or Embu) which is located approximately 30 kilometers from São Paulo. The city is known as the home of artists and artisans and it arranges an arts and handicraft fair on weekends. The history of Embu began in 1554, with the arrival of a group of Jesuits with the primary objective to convert the native population to Roman Catholicism, in an attempt to use them as farm workers in the region.The artistic vocation of the city started to project itself in 1937, when Cássio M'Boy, sculptor of religious images in Embu, gained first prize on the Exposition Internationel d'Arts Techniques du Paris. The Feira de Artes and Artesanato do Embu (Arts and Handicraft of Embu) was launched in the late 1960s and it has been attracting tourists and revenues to the city ever since. I found the city to be very charming and certainly worth a visit. Here are some pictures from the city.
In English: A week ago on Saturday we decided to spend the afternoon in a town called Embu das Artes (or Embu) which is located approximately 30 kilometers from São Paulo. The city is known as the home of artists and artisans and it arranges an arts and handicraft fair on weekends. The history of Embu began in 1554, with the arrival of a group of Jesuits with the primary objective to convert the native population to Roman Catholicism, in an attempt to use them as farm workers in the region.The artistic vocation of the city started to project itself in 1937, when Cássio M'Boy, sculptor of religious images in Embu, gained first prize on the Exposition Internationel d'Arts Techniques du Paris. The Feira de Artes and Artesanato do Embu (Arts and Handicraft of Embu) was launched in the late 1960s and it has been attracting tourists and revenues to the city ever since. I found the city to be very charming and certainly worth a visit. Here are some pictures from the city.
29.1.2012
Tammikuun alkupuolella saimme vihdoin aikaiseksi suunnata auton nokka kohti Atlantin aaltoja. Suunnaksi otimme Guarujan Enseada-rannan, joka sijaitsee noin 80 kilometrin päässä São Paulosta. Guarujan kaupunki tunnettiin ennen Santo Amaro saarena, jossa piiloteltiin salakuljetettuja orjia aina 1800-luvun puoliväliin saakka. Vuonna 1892 saaresta tehtiin kylpyläkohde rikkaille Paulistanoille. Kun saarelle rakennettiin moottoritie, joka yhdisti sen mantereeseen, alkoi Guaruja toden teolla kasvaa suosituksi rantakohteeksi 1970- ja 80-luvuilla. Mutta pitemmittä puheitta muutama kuva rantaparatiisista.
In English: In early January we finally decided to turn our car towards the waves of the Atlantic. We chose to drive Enseada beach in Guaruja, which is some 80 kilometers from São Paulo. The resort town of Guaruja used to be known as the island of Santo Amaro where contraband slaves where hid until the mid-19th century. In 1892, it was turned into a bathing room for well-to-do Paulistanos. When a motorway that linked the island to the mainland was constructed, Guaruja began growing into a popular beach resort in the 1970’s and 80’s. But enough talk, here are some pictures of the beach.
In English: In early January we finally decided to turn our car towards the waves of the Atlantic. We chose to drive Enseada beach in Guaruja, which is some 80 kilometers from São Paulo. The resort town of Guaruja used to be known as the island of Santo Amaro where contraband slaves where hid until the mid-19th century. In 1892, it was turned into a bathing room for well-to-do Paulistanos. When a motorway that linked the island to the mainland was constructed, Guaruja began growing into a popular beach resort in the 1970’s and 80’s. But enough talk, here are some pictures of the beach.
17.1.2012
Veljeni vierailun aikana olin varannut meille 4 tunnin henkilökohtaisen kaupunkikierroksen SP Toursin kautta. Kiersimme oman oppaan kanssa kaupunkia sekä jalkaisin että autolla ja kierros oli oikein onnistunut ja mielenkiintoinen. Voin lämpimästä suositella ao. yritystä jos ikinä päädyt São Pauloon ja kaipaat kaupunkiopasta. Hintakaan ei päätä huimannut; 3 hengen neljän tunnin kierros maksoi 460 realia eli noin 200 euroa. Tuohon hintaan opas hakee asiakkaat kotoa/hotellista/mistä asiakas haluaa ja palauttaa asiakkaan kierroksen lopuksi samaan paikkaan. Innostuin kierroksella kuvaamaan melkoisesti, ohessa osa otoksista.
In English: During my brother’s visit I had booked a 4 hour private city tour via SP Tours. We toured the city by car and foot with our personal guide, and the tour was great and interesting. I can warmly recommend the company to anyone that visits São Paulo and needs a tour guide. The price wasn’t too bad either, the 4 hour tour for 3 people cost 460 reals which is some 200 euros. The price includes pick-up at your home/hotel/wherever you want and the guide returns you to the same place when the tour is over. I got a bit camera happy during the tour and here are some of the shots.
Marco da Paz -rauhan kello. / Marco da Paz peace bell.
São Paulon perustamispaikka. / The founding place of São Paulo.
Glória Imortal aos Fundadores de São Paulo, 1925.
Seuraavat kaupunkimaisemakuvat on otettu ns. Banespa-rakennuksen näköalatasanteelta. Valitettavasti päivä oli aika harmaa ja pilvinen. / The following cityscapes were shot from the viewing tower of the so-called Banespa building. Unfortunately the day was quite gray and cloudy.
São Paulon ensimmäinen pilvenpiirtäjä, Prédio Martinelli, joka rakennettiin vuosina 1922-1934. São Paulo's first skyscraper, Prédio Martinelli, built between 1922-1934.
Banespa-rakennus (virallinen nimi Edificio Altino Arantes) joka vihittiin käyttöön vuonna 1947 ja jonka mallina toimi New Yorkin Empire State Building. Talo oli São Paulon korkein vuoteen 1960 saakka. Arkisin talon näköalatasanteelle, joka kiertää koko rakennuksen, pääsee ilmaiseksi kunhan on henkkarit mukana. / The Banespa building (official name Edificio Altino Arantes) inaugurated in 1947 and modeled on the Empire State Building in New York. This was São Paulo’s tallest building until 1960. On weekdays you can visit the viewing tower of the building for free as long as you have an ID with you.
Mosteiro de São Bento -basilika vuodelta 1958. Basilikan kanssa samaan kompleksiin kuuluu kirkko, yliopisto ja luostari. Viikonloppuaamuisin basilikassa pidettyjen jumalapalvelusten yhteydessä benediktiinimunkit esittävät gregoriaanista laulua. / Mosteiro de São Bento basilica from 1958. The same complex also houses a school, a university and a monastery. During mass on weekend mornings Benedictine monks perform Gregorian chants in the basilica.
Centro Cultural Banco do Brasil.
Catedral Metropolitana on yksi maailman suurimpia goottilaisia kirkkoja, jossa on istumapaikat 8 000 kävijälle. Kirkko rakennettiin vuosina 1913-1967. Maailmansdat hidastivat kirkon valmistumista huomattavasti, koska kirkon urut ja kaikki kirkon mosaiikit, patsaat ja kalusteet tuotiin laivoilla Italiasta. Kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1954, jolloin siinä ei vielä ollut torneja. / Catedral Metropolitana is one of the largest Gothic churches in the world, seating 8,000 worshippers. The church was built between 1913 and 1967. The completion of the cathedral was delayed considerably by the two World Wars, since its organ, all mosaics, sculptures and furniture were imported from Italy by ship. The cathedral was inaugurated in 1954 without the towers.
Catedral Metropolitanan sisäänkäynti. / Entrance to Catedral Metropolitana.
Praca da Sé.
Iloisen värisiä taloja. / Some brightly colored houses.
In English: During my brother’s visit I had booked a 4 hour private city tour via SP Tours. We toured the city by car and foot with our personal guide, and the tour was great and interesting. I can warmly recommend the company to anyone that visits São Paulo and needs a tour guide. The price wasn’t too bad either, the 4 hour tour for 3 people cost 460 reals which is some 200 euros. The price includes pick-up at your home/hotel/wherever you want and the guide returns you to the same place when the tour is over. I got a bit camera happy during the tour and here are some of the shots.
Marco da Paz -rauhan kello. / Marco da Paz peace bell.
São Paulon perustamispaikka. / The founding place of São Paulo.
Glória Imortal aos Fundadores de São Paulo, 1925.
Seuraavat kaupunkimaisemakuvat on otettu ns. Banespa-rakennuksen näköalatasanteelta. Valitettavasti päivä oli aika harmaa ja pilvinen. / The following cityscapes were shot from the viewing tower of the so-called Banespa building. Unfortunately the day was quite gray and cloudy.
São Paulon ensimmäinen pilvenpiirtäjä, Prédio Martinelli, joka rakennettiin vuosina 1922-1934. São Paulo's first skyscraper, Prédio Martinelli, built between 1922-1934.
Banespa-rakennus (virallinen nimi Edificio Altino Arantes) joka vihittiin käyttöön vuonna 1947 ja jonka mallina toimi New Yorkin Empire State Building. Talo oli São Paulon korkein vuoteen 1960 saakka. Arkisin talon näköalatasanteelle, joka kiertää koko rakennuksen, pääsee ilmaiseksi kunhan on henkkarit mukana. / The Banespa building (official name Edificio Altino Arantes) inaugurated in 1947 and modeled on the Empire State Building in New York. This was São Paulo’s tallest building until 1960. On weekdays you can visit the viewing tower of the building for free as long as you have an ID with you.
Mosteiro de São Bento -basilika vuodelta 1958. Basilikan kanssa samaan kompleksiin kuuluu kirkko, yliopisto ja luostari. Viikonloppuaamuisin basilikassa pidettyjen jumalapalvelusten yhteydessä benediktiinimunkit esittävät gregoriaanista laulua. / Mosteiro de São Bento basilica from 1958. The same complex also houses a school, a university and a monastery. During mass on weekend mornings Benedictine monks perform Gregorian chants in the basilica.
Centro Cultural Banco do Brasil.
Catedral Metropolitana on yksi maailman suurimpia goottilaisia kirkkoja, jossa on istumapaikat 8 000 kävijälle. Kirkko rakennettiin vuosina 1913-1967. Maailmansdat hidastivat kirkon valmistumista huomattavasti, koska kirkon urut ja kaikki kirkon mosaiikit, patsaat ja kalusteet tuotiin laivoilla Italiasta. Kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1954, jolloin siinä ei vielä ollut torneja. / Catedral Metropolitana is one of the largest Gothic churches in the world, seating 8,000 worshippers. The church was built between 1913 and 1967. The completion of the cathedral was delayed considerably by the two World Wars, since its organ, all mosaics, sculptures and furniture were imported from Italy by ship. The cathedral was inaugurated in 1954 without the towers.
Catedral Metropolitanan sisäänkäynti. / Entrance to Catedral Metropolitana.
Praca da Sé.
Iloisen värisiä taloja. / Some brightly colored houses.
9.1.2012
Veljeni vierailun aikana tutustuimme myös São Paulon
eläintarhaan. Eläintarha on perustettu vuonna 1957 ja sen virallisia avajaisia
vietettiin 16.3.1958. Tällöin eläintarhassa oli 482 eläintä. Vuonna 1958
eläintarhaan pääsi ilmaiseksi, mutta vuodesta 1959 alettiin periä pääsymaksua.
Tänä päivänä eläintarha kattaa noin 900 000 m²
ja tarjoaa kodin reilulle 3 200 eläimelle. Eläintarhassa käy vuosittain
noin 1,6 miljoonaa vierasta ja sen palveluksessa on nelisensataa henkilöä.
Eläintarhaan kuuluu myös Safari Zoo, joka kattaa 80 000 m²
ja tarjoaa kodin yli 300 eläimelle. Tämä on safarimainen ympäristö, jonka 4
kilometrin lenkin voi kiertää omalla tai eläintarhasta vuokratulla autolla, ja
jossa pääsee huomattavasti lähemmäksi eläimiä. Me emme kuitenkaan lähteneet
safarille.
Ohessa muutamia kuvia näkemistämme elukoista.
In English:
During my brother’s visit we also visited the São Paulo zoo. The zoo was
founded in 1957 and the official opening ceremony was held on March 16, 1958. At
this time the zoo housed 482 animals. During 1958 entrance to the zoo was free but
in 1959 the zoo began charging an entrance fee.
Today the
zoo covers approximately 900,000 m² and houses more than 3,200
animals. Annually, the zoo has some 1.6 million visitors and it employs some
400 people. The zoo also includes the Safari Zoo, which covers 80,000 m²
and houses over 300 animals. This is a safari-like environment and you can take
the 4 kilometer long tour in your own car or rent a car from the zoo. We did
not go on the safari.
Without
further ado some animal pictures.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Search
About Me
- Monique
- Olen lihava ja vapaaehtoisesti lapseton yrittäjä. Asun ukkosen ja kahden kissani kanssa pääkaupunkiseudulla. Olen bloggailut kohta kymmenen vuotta erinäisissä blogeissa. Tykkään jakaa ajatuksiani, oivalluksiani, löytöjäni, ym. lukijoiden kanssa. Kommentit ovat erittäin tervetulleita.
Näitä luen
Lukijat
Mistä asti tulit?
Täkäläinen sää
Tilaa
Tekstit
Kaikki kommentit